Ville Tietäväinen, Näkymättömät kädet. Tuntui siltä, niin kuin olisin lukenut tämän aiemminkin. Ehkä sekoitan siihen edelliseen Tietäväisen sarjakuvaromaaniin. Tai onhan tämä jo pari vuotta vanha ja aikanaan paljon huomiota saanut, joten voi olla, että olen lukenut silloin. Joka tapauksessa: Hieno saavutus Tietäväiseltä. Upean näköinen (ehkä välillä liian tumma ja siten epäselvä), hyvin ja uskottavasti kirjoitettu. Tietäväinen kirjoittaa hahmonsa puhumaan toistensa päälle ja jatkuvasti ristiin, mikä on välillä todella sekavaa, mutta samalla tulee tuntu siitä, että nyt ollaan oikeissa keskusteluissa mukana, näin ihmiset puhuvat. Traagisuuttahan ei tästäkään teoksesta puutu.
Mielenkiintoista on se, miten suomalaiset ovat siirtolaisuutta käsitelleet fiktiossa. Mieleen tulevat ainakin Jari Tervon Layla (josta pidin melko paljon) ja Jani Saxellin Unenpäästäjä Florian (jota en ole vielä lukenut). Enemmänkin varmasti on. Selkeästi tässä on jollekin tulevaisuuden kirjallisuustieteilijälle hedelmällinen aineisto, kunhan asiaan saadaan vähän historiallista etäisyyttä. Politiikkamme jäljet kiinnostavat - ja käsittelytavan mukaan myös hävettävät, inhimillinen kärsimys ja siihen ajava epätoivo kun tuntuvat olevan teosten ytimessä. Hyvä, että herätellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti