Jonathan Franzen, The Corrections. Luin hetki sitten loppuun. Erinomainen romaani, oikeastaan kaikin puolin. Tyyliltään ja rakenteltaan hyvin samanlainen kuin myöhempi Freedom, mutta tiukemmasta fokuksestaan (jos tällaisesta voi puhua Franzenin kohdalla?) ehkä parempi, yhtenäisempi teos. Franzen pystyy käsittämättömän selkeästi kertomaan samassa romaanissa hyvin erilaisten ihmisten tarinat ja näyttämään - ilman alleviivausta - miksi juuri nämä ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Jotkut osiot ovat erittäin hauskoja (naurattavia tai naurettavia), jotkut taas karmivia toiseutta kuvaavassaan realismissa (ajattelen tässä erityisesti dementiaa käsitteleviä kohtauksia). Kaikista henkilöistä löytyy jotain samaistuttavaa, mutta samalla myös inhottavaa, vihattavaa ja halveksittavaa - ainakin niin kauan kuin Franzen pitää meitä niiden henkilöiden pään sisällä, jotka inhoavat, vihaavat ja halveksivat toisiaan. Samalla Franzen hallitsee elävät luontokuvaukset, lukuisat eri ammatti- ja urakuvaukset (enkä puhu vain siitä, että kirjailija on tehnyt taustatutkimuksena hyvin, vaan siitä, että hän kuvaa hienosti, miltä asiat tuntuvat ja miksi joku ihminen jollekin uralle lähtee), ja kaikki erinäiset pienet yksityiskohdat, joita elämään 1900-luvun Yhdyvalloissa kuuluu. Valtava ja valtavan monipuolinen romaani.
Erinomainen kirja. Harmi, että uutta romaania Franzenilta jouduttaneen odottamaan taas se yhdeksän vuotta. Toisaalta, jos laatu on tämän ja Freedomin luokkaa, en voi pitää sitä kokonaan huonona asiana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti