"Uskoin, ettei mikään pysty musertamaan minua niin kauan kuin muistin ulkoa Puut, kaikki heidän vihreytensä -kokoelman parhaat runot."

HS Teema 3/13 Lue ja kirjoita paremmin. En ole aikaisemmin näitä Hesarin Teema-lehtiä ostanut, enkä oikein tiennyt mitä tältäkään numerolta odottaa. Lukeminen ja kirjoittaminen kiinnostaa (aijaa) ja mukana on mielenkiintoisia kirjoittajia (Tervo, Kukkala, Tikkanen jne), joten ostopäätös oli aika helppo. Sisältö taas olikin vähän pettymys.

Mutta en halua kirjoittaa siitä. Haluan kirjoittaa Ilkka Malmbergistä. En tiedä onko Kuukausiliitteen residentille keski-ikäiselle valkoiselle miehelle nauraminen enää hauskaa, mutta Malmbergin juttu tässä lehdessä oli kuin jonkin malmberg-generaattorin luoma. Jokaisen pitkän malmbergin elementit olivat läsnä:

• Armeija. Juttu itse asiassa alkaa näin: "Armeijassa tapaa ihan toisia ihmisiä kuin siviilissä."
• Ennen oli kaikki paremmin. "Se oli 1980-lukua. Korkeakirjallisuudella oli statusta."
• Kekkonen. "Don Quijotea pidetään eurooppalaisen romaanitaiteen perusteoksena, ja se oli myös presidentti Urho Kekkosen lempikirja."
• Muut menneen Suomen merkkihenkilöt (miehet). Matti Klinge, Paasikivi, Väyrynen, Linna.
• Minä ja minun nuoruuteni vs. nykyajan diginuoret. "Oli jotenkin kuohuttavaa, että kaveri oli lukenut romaania harppoen." vs. "Kesken jättäminen ei liene 2010-luvulla enää suurikaan synti, sillä elektroninen lukeminenhan on pelkkää kesken jättämistä."

Ja niin edelleen. Viittauskehikko Malmbergillä on jostain menneestä Suomesta, jämähtänyt sinne kekkosiin ja paasikiviin ja kansaa yhdistäviin iltauutisiin. Tulee mieleen Don Rosan Aku Ankat, joissa seikkaillaan Carl Barksin 50-luvun Ankkalinnassa aina ja ikuisesti. Sihijuomaa ja texwillereitä kioskilta, kunnolliset amerikkalaiset autot, transistoriradiot, kuuraketit, kaapin kokoisessa televisiossa kaksi kanavaa ja pönöttävät merkkihenkilöt (miehet). Kuulostaa ihan malmbergiltä, kuulostaa ihan Ankkalinnalta.