Sisäpihan ikkunoista heijastuva kylmä aurinko nylsi silmiin ja pinsetöi hermopäitä.

Mikko Rimminen on lempikirjailijoitani, ja eilen kävin ostamassa hänen uunituoreen Hippa-romaaninsa. Luin eilen juuri ennen nukkumaanmenoa kolmisenkymmentä sivua ja luulen, että tänään luen koko kirjan.

Hesarin arviossa oltiin aika kriittisiä, mutta minulle jäi sellainen kuva, että Antti Majander on ehkä vähän kyllästynyt Rimmisen tyyliin. Minä taas en ole, ja siksi veikkaan, että pidän kirjasta yhtä paljon kuin edellisistäkin. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta.