Helsingin Sanomat, 30.10.2013. Elina Hirvonen kirjoitti tämän päivän Hesariin jälleen erinomaisen kolumnin. Tai ehkä tällä kertaa kolumni tekstinä ei ollut paras mahdollinen, mutta aihe on erittäin tärkeä.
Jutun voi lukea täältä.
Hirvonen kirjoittaa siitä, miten kirjallisuuden sisällöistä puhutaan vähän ja kirjailijoista puhutaan paljon. Siis valtamediassa, blogeissa sisältöihinkin puututaan. Ja tietysti Parnassossa (joka pitäisi varmaan tilata kotiin).
Tästä hyviä esimerkkejä ovat tämänkin syksyn aikana romaanin julkaisseet Tervo ja Hotakainen. Kuukausiliitteessä oli iso juttu Hotakaisen auto-onnettomuudesta ja siitä toipumisesta. Kirjasta taidettiin kirjoittaa Hesarissa palstan verran arviota. Tervon romaanista puhuttaessa on puhuttu enemmän siitä, miten todenmukainen se on ja miten kirjailijan oma lapsuus on mennyt. Naamalla myydään ja em. kirjailijoiden naamat tuntevat kaikki.
Vanha ystäväni julkaisi muutama vuosi sitten kirjan, joka kertoi naisesta, joka ajautuu myymään seksipalveluita. Lehdissä puhuttiin luonnollisesti kirjailijasta ja siitä, miten hyvin se vastaa hänen omaa historiaansa. Kirjan laadusta - kielestä, hahmoista, rakenteesta, teemoista - en muista juuri puhuttaneen. Pitäisi kai olla tyytyväinen, että Elli sai sentään julkisuutta ja siten kirjaansa varmasti edes jotenkin kaupaksi. (Toisen romaaninkin hän sai julkaistuksi.) Samaa ei voi sanoa suuresta osaa esikoiskirjailijoista - tai kirjailijoista ylipäätään. Täytyy myöntää, että minäkin luen paljon kirjailijoita, joita a) olen lukenut aikaisemmin tai b) joista puhutaan. Uuden löytäminen on vaikeaa, tuttuun on helppo tarttua. Varsinkin, jos mediassa keskitytään puhumaan kirjailijoista eikä heidän tuotostensa sisällöstä.
Hirvonen kirjoittaa: "Kriittinen keskustelu kirjallisuuden sisällöstä vaatii kiinnostusta kirjallisuuteen taiteena." Liian usein kulttuurikirjoittelu on (esim. Hesarissa) kulttuuritalouskirjoittelua. Tai henkilöjuttuja. Niistäkö on kyse: rahasta ja naamoista?
PS. Hesarin otsikointi on usein käsittämätöntä. Ihan niin kuin tässäkään olisi ollut tärkeintä se, että Otava veti lehtensä pois messuilta.
PPS. En ole lukenut Hirvosen esikoisromaania vieläkään, vaikka se on pyörinyt mielessä julkaisusta asti. Ehkä pitäisi etsiä molemmat (Että hän muistaisi saman & Kauimpana kuolemasta) divarista ja ostaa hyllyyn, jotta joskus tulisi luettua. Hirvonen on jäänyt alitajuntaani Ylioppilaslehden kolumneista (voi olla, että hän on ainoa kolumnisti, jolle olen lähettänyt palautetta hyvästä tekstistä) ja kaikki ylisanat ansaitsevasta Paratiisi - kolme matkaa tässä maailmassa -dokumentistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti