Parhaan panos-riski-tuottosuhteen sai tulitikuista. Ne eivät painaneet juuri mitään, ne olivat Venäjällä arvokkaita, niillä sytytettiin vallankumous.

Juha Seppälä, Mr. Smith. Tutustuin Juha Seppälään vuonna 2005 (tai 2006), kun aloitin ja jätin kesken yliopiston kotimaisen kirjallisuuden nykykirjallisuuden kurssin. Menin kurssille, koska halusin löytää uutta luettavaa. Seppälän novellikokoelma Super Market oli luettavien teosten listalla ja ihastuin siihen ensimmäisestä tarinasta lähtien. Sen vuoden aikana taisin lukea kaikki siihen mennessä ilmestyneet Seppälän teokset, enkä enää ole varma, mitä olen lukenut ja missä kirjassa tapahtui mitäkin. Sydänmaa, Kuun nousu ja lasku, Routavuosi.. Pidin kaikista paljon, mutta jos lukee samalta kirjailijalta pari romaania viikossa muutaman viikon ajan, menettää nopeasti kyvyn erotella niitä toisistaan. Varsinkin, kun Seppälä (kuten kaikki taiteilijat?) usein käsittelee samoja aiheita samantyyppisten hahmojen kautta.

Silti, hieno kirjailija ja yksi Suomen tarkkanäköisimmistä yhteiskunnallisista (onko muita?) taiteilijoista. Tämän osoittaa myös nyt loppuunlukemani ja Seppälän uusin Mr. Smith. Markkinatalous ja siihen liittyvät, sen aiheuttamat, inhimilliset ilmiöt ovat Seppälän käsittelyssä selkeitä ja helposti käsiteltäviä. Vaikka niitä katsottaisiinkin Karjalan Kannaksen sotien aikaisten ja välisten tapahtumien kautta. Tai Los Angelesissa juostavan maratonin tai rikkonaisesta perheestä tulevan new age -hurahtaneen keski-ikäisen naisen tai hanttihommissa ja juopporemmeissä ryvettyneen miehen kautta. Näistä kaikista kertoo Mr. Smith. Jälkimmäisiksi mainitut Briscillan ja Ranen kertomukset ovat herkintä ja myötätuntoisinta Seppälää aikoihin. Toisaalta tasapainottamassa on Kannaksen tapahtumien taloushistoriallinen ja ihmisen luonnetta analysoiva osio.

Jossain mielessä Seppälä on kuin Kari Hotakainen, josta kaikki populääri on riisuttu pois. Tarinoissa liikkuu keski-ikäisiä miehiä itseään suurempien voimien (talous, rakkaus, lama, sota, avioliitto, lapset) työntäessä heitä suuntaan jos toiseenkin. Hienoa lausetta Seppälä - samoin kuin Hotakainenkin - kuljettaa aina mukanaan, oli aihe mikä tahansa. Seuraavaa romaania odotellessa.